HOTELLILAKANAT 2

Tein viime vuonna Suvi Kesäläisen kanssa jutun Trendiin hotellisängyistä ja liinavaatteista ja etsin juttua varten kuumeisesti tietoa hotellilakanoista. Rakastan hotelleja, niissä asumista, hotellisänkyjä ja niiden rapeita, mankeloituja puuvillalakanoita.

Googlatessani löysin italaialaiset Frette-lakanat, joita Suomessa myy ainoastaan pieni laatulakanoihin erikoistunut nettikauppa Sisustus Delfino. Fretten valmistamat lakanat ovat olleet jo satoja vuosia luksuhotellien, kuten Lontoon Savoyn, Pariisin The Ritzin ja New Yorkin Plaza-hotellin virallinen lakanavalinta. Lääh lääh. Luin juuri lehdestä muutamien Pariisin Ritzissä asuneiden hahmojen tarinoita kyseisestä hotellista ja siitä, millaista siellä oli asua. Fantastista ja glamoröösiä.

Psst! Katsokaa: Pariisin Ritzissä on tällaiset upeet joutsenhanat ja pinkit kylpypyyhkeet! 

Sain Fretten historiaa lukiessani pienet lakananörttihepulit ja olen unelmoinut niistä siitä asti. Nämä kammatusta, pitkäkuituisesta puuvillasta Italiassa valmistetut lakanat edustavat minulle paitsi laatua ja kestävää valintaa – oletan, että ne kestävät ikuisesti ja minut ehkä haudataan niihin käärittynä – myös unelmaani hotellielämästä.

Hotellilfe on yhdistelmä ylellisyyttä, anonyymiyttä, lomaa ja sitä että on irrallaan kaikesta ja kaikista. Hotellihuone on, silloinkin kun se on erityinen ja erityisellä tavalla suunniteltu, vain tyhjä huone, jossa ei ole jälkiä kenenkään siellä asuvan tai asuneen persoonallisuudesta. Se tuntuu rikoskumppanilta, anonyymiltä, ylelliseltä rikoskumppanilta, joka kannustaa juomaan kallista limua minibaarista ja tilaamaan puhelimella ranskiksia sänkyyn. Lisäksi, Yksin Kotona 2 on niin hyvä elokuva, muovauduin ihmisenä sen johdosta.

musla_delfino musla_delfino1IMG_8573 musla_delfino4 musla_delfino2IMG_8547

Tilasin Fretten lakanat ja ne saapuivat pari viikkoa sitten. Rakastan niitä! Vein vanhat pellavalakanani kierrätykseen, sillä en ole enää pitkään aikaan erityisesti pitänyt niistä. Niiden pinta löpertyy ja rypistyy ja on ihan liian pehmeä parin yön jälkeen. Ne  takertuvat ihoon ja kaikki napakkuus puuttuu.

Nyt haaveilen tietenkin omasta mankelista, mutta se ei mahdu meille. Tiedän tosin, että meidän naapurilla on mankeli kotonaan. Mietin, kehtaisinko pyytää lupaa lainata sitä aina pyykkipäivän päätteeksi.

Delfinon kauppias Virpi on yhtä intohimoinen lakana-leidi, kuin minäkin ja opasti lakanoiden valinnassa, sillä oli vaikeaa valita satiinipintaisten ja perkaalipuuvillaisten välillä. Satiini on pehmeäää ja sileää ja lämmintä ja perkaali on rapeaa ja viileää. Meille tulee nyt molemmat. Lakanat voi muuten maksaa osamaksulla. Ja tilata mittatilauksena, jos tarvitsee ja erikoisen kokoiset.

Vieraillessani Delfinon web-sivuilla sain idean ehdottaa, että Enni uudistaisi Delfinon ja sivujen ilmeen. Virpi innostui! Ja Enni suostui! Ja niin se tapahtuu! Tämän kesän aikana Enni tekee siis kaupalle kokonaan uudet sivut, jääkää kuulolle!
Ei mitään paineita Enni, all eyez on you.

musla_delfino3IMG_8558

Meidän koti on valkoisista lattioista ja seinistä huolimatta aika kirjava kokonaisuus: on mattoja ja kasveja ja iso vihreä kakluuni. Nukun yleensä kevyesti ja stressaantuneena helposti levotonta unta, joten halusin makuuhuoneen, joka on mahdollisimman rauhoittava ja  hyvään uneen kannustava: ilmava ja rauhallinen tila, jättisänky, pelkästään luonnon materiaaleja, ikkuna melkein aina auki. Siellä ei ole tietokoneita tai muutakaan elektroniikkaa. Eikä värikkäitä mattoja.

Vielä muutamia vuosia sitten en ollut yhtään kiinnostunut sisustamisesta. Rakensin “kirjahyllyn” kenkälaatikoista, kun asuin Losissa vuokralla kimppakämpässä. Nyt ajatus siitä, että kodin sisustaminen ei kiinnostaisi tuntuu oudolta, sillä kysehän on vain siitä, että muokkaa elinympäristöään itselleen viihtyisäksi ja hyvin palvelevaksi. Reissaavaa – ja rahatonta – työharjoittelijaa palveli pahvista tehty “kirjahylly”, jossa oli vaan pehmeäkantisia pokkareita ja rantasandaalit.  Nyt 30-vuotiasta työssäkäyvää ihmistä, joka halusi aina vaan olla kotona palvelee koti, jossa voi oikeasti viihtyä.

lakanat: Frette Hotel Charme

9

KESÄ16 MARIMEKKKO

yhteistyössä Marimekko

musla_marimekkomusla_marimekko6 musla_marimekko1 musla_marimekko2 IMG_0145 musla_marimekko4 IMG_0255musla_marimekko5

Pitkähihainen, pitkähelmainen printtivaate – maximekko tai kaftaani – on alkukesällä nerokas, koska auringossa ilma tuntuu lämpimältä, mutta varjossa tai pienessäkin merituulessa paljassäärinen kevätintoilija jäätyy nopeasti ja menehtyy pois.

Omat Marimekko suosikkini ovat nämä kaksi: Mustavalkoinen Ramona-kaftaani – jossa on taskut!! – ja creisi, pitkähihainen Kresta, jonka Chili-niminen printti sointuu täydellisesti lempi jätskeihini Soleroon ja Twisteriin.
(Myös minttu Puffetti on paras, mutta Mechelininkadun Siwassa ei myydä niitä.)

Yritin pitkään päättää, kummasta mekosta pidän enemmän.

Mustavalkoinen kaftaani on tavallaan no-brainer, se on helppo pukea päälle mihin vaan. Lisäksi skandinaavisen skarppi ja huljuva vaate sopii hyvin yhteen rakastamieni Marimekon nahkatossukoiden kanssa. (Kaupoissa ei-ihan-vielä, mutta pian!) Mustavalkoiseen vaatteeseen on muutenkin helppo yhdistää asusteita, koska kaikki käy. Ja kaikki mekot, joissa on taskut on parhaita, koska niihin voi laittaa levottomien käsien lisäksi secret snacks.

Chili-kuosi puolestaan kiinnosti, mutta jännitti aluksi, siillä sehän on ihana, mutta melko värikäs. Olin kuitenkin nähnyt Marimekon Instagrammissa tämän kuvan, jossa vähän vastaava mekko on tämän Ruotsalaisen bloggaajan päällä. Sain pienen päähänpinttymän lookista, hän näyttää niin ihanalta.
Sitten muistin, että olen inspiroitunut Vetements-merkin ideologiasta yhdistää vaatteita ennakkoluulottomasti ja asiaa liikaa ajattelematta, joten päätin, että en jaksa jännittää tätä väriasiaa nyt sen enempää, vaan pukeudun välittömästi vähän rohkeammin. Todelliset Vetements-klaanilaiset varmaan kyllä kuolisivat nauruun, jos kuulisivat, että tulkintani rohkeasta kokonaisuudesta on värikäs printtimekko ja vähän reilunkokoinen farkkutakki.

Yllättävää myös, miten kivalta Chili-printti näyttää ruskean (käsilaukun) kanssa. Siitäkin voi varmaan kiittää Marimekon lisäksi Guccia, jonka  viimeaikainen meininki on ollut vähintäänkin yllättävän hauskaa. Myös Arelan uudessa mallistossa nimenomaan ruskeat värit kiinnostivat. Seuraan tilanteen kehittymistä – syksyllä ehkä tavataan.

Huomaan, että minimalismi on ollut normi nyt jo niin pitkään, että pikkuhiljaa ja salakavalasti myös maximaalisuus ihastuttaa. Omaan kaappiini siitä tietenkin suodattuu lopulta vain pikkuinen osa, niinkun nyt vaikka melko värikäs kesämekko. Univormu-ajattelu helpottaa usein arkeani, mutta en kuitenkaan haluaisi kangistua tylsäksi. Muodin tarkoitus on kuitenkin inspiroida, ihastuttaa, herättää ajatuksia ja tunteita. Ja olla hauskaa.

Marimekolla on huomenna Esplanadin puistossa muotinäytös klo 11.30.
Menkää ihastelemaan ja ilmoitelkaa kumpaan tiimiin kuulutte: mustavalkoiseen vai värikkäisiin kuoseihin!

4

HELSINKI – PEOPLE MAKE THE CITY

IMG_6600musla IMG_6728

Viime viikolla painosta tullut Helsinki, People Make The City -kirja on englanninkielinen teos Helsingistä ja sen asukeista. Kirjassa Helsinkiläiset, kuten minä(!), jakavat omat kotikulmasuosikkinsa.

Kun kirjan valokuvat kuvannut Laura Iisalo laittoi sähköpostia minulle ja ilmoitti, että olen kirjan kannessa pissasin heti housuun, mutta teeskentelin coolia, koska on todella epäcoolia hermoilla, että näyttää perunalta valokuvissa. Kun näin kuvan, olin helpottunut, sillä esiinnyn siinä vain hyvin pienikokoisena ja muuten kuva on ihana, joten nyt voin vain keskittyä coolisti nauttimaan vastasaavutetusta cover girl -statuksestani.

Oikein kiva, että hyppäsin tässä kirjauutista koskevassa jutussa heti siihen kaikkein tärkeimpään: itseeni.

Kirja on sisäpiiritietoa Helsingin eri alueista sisältävä pakkaus ja oli ihanaa lukea muiden ihmisten lempipaikoista! Jutut tehtiin viime kesänä jolloin kiersin Töölöä Lauran ja kirjan tekstit kirjoittaneen Melanie Dowerin kanssa. Kävimme Talvipuutarhassa, Elitessä, Museokadun Anton&Antonissa ja Töölönlahden kallioilla ja puhuimme työnteosta ja luonnosta ja säästä ja Melanie, joka on kotoisin Uudesta-Seelannista antoi minulle matkavinkkejä.

Käykää kurkkimasa kirjaa esim Akateemisessa, Suomalaisessa, Proloquessa tai Nide-kaupassa.

9

MILTÄ KOTONA TUOKSUU

Kuulin joskus, että parhaat puutarhat suunnitellaan niin, että ei ajatella vain sitä, miltä siellä kasvavat kasvit näyttävät, vaan otetaan huomioon myös niiden tuoksu ja äänet. Se miten tuuli havisuttaa puiden lehtiä tai koskettaa heinien tupsuja on olennainen osa puutarhaelämystä.

Kun olimme putkiremppa evakossa, yksi väsyttävimpiä asioita oli laina-asunnossamme olevat astiat. Kuulostan mahdollisesti vähän prinsessalta, mutta painavat astiat ja kädessä epämiellyttävän tuntuiset juomalasit olivat jokapäiväisen viihtyvyyden kannalta melko rasittava asia. Parin kuukauden jälkeen inhosin koko keittiötä ja kaipasin kotiin, omien ohuiden vesilasieni luokse.

Arki – ja kaikki kokemukset – ovat pikkuruisia asioita, jotka koetaan kaikilla aisteilla ja eri asiat on tietenkin eri ihmisille tärkeitä.

Kasvoin migreenistä kärsivän äidin kanssa, joka on tosi herkkä tuoksuille, joten meillä kotona ei ikinä saanut läträtä hajuvesillä. Kasvoin siis luonnollisesti aikuiseksi, joka rakastaa tuoksuja. Tupruttelen meillä kotona aina suitsukkeita tai tuoksukynttilöitä ja rakastan tulla kotiin niin, että eteisessä tunnistan oman kodin tuoksun.

Tuoksu on yhtä olennainen osa meidän kotia, kuin viherkasvit tai taide seinillä: sitä ei voi nähdä valokuvassa, mutta sen kokeminen on ihan yhtä konkreettista, kuin minkä tahansa visuaalisen kokemuksen havannoiminen.

Hyvät tuoksukynttilät ovat poikkeuksetta arvokkaita. Iso kynttilä maksaa yleensä noin sata euroa, mikä on paljon rahaa, mutta en ole vielä ikinä löytänyt halpaa kynttilää, jonka tuoksusta pitäisin. Halvemmat kynttilät tuoksuvat esanssille, ovat yleensä aika makeita ja geneerisiä. Niitä nuuhkiessa alkaa helposti aivastuttamaan. Ne tuksuvat aina asioille, joita olen haistanut ennenkin: hajuvedelle, jonka olen haistanut jossain, pesuaineelle, tai suihkugeelille tai Body Shopin kylpykuulille.

Lisäksi ainakin Astier de Villatten tuoksut kestävät noin 60-70 tuntia polttamista. Toisin sanoen, jos poltat kynttilää 15 minuuttia joka päivä, kestää kynttilä sinulla noin 240 hyvän tuoksuista päivää. (Kannattaa kuitenkin huomioida suositeltu polttoaika, siitä kohta lisää.)

Tuoksukynttilöiden valmistamiseen erikoistuneet merkit valmistavat kynttilöitä, jotka eivät aivastuta, niiden tuoksuprofiilit ovat yllättäviä ja kiinnostavia. Niissä yhdistyvät savu, mausteet, erilaiset öljyt ja puut. Siinä missä halvempi kynttilä saattaa tuoksua sitruunalle, tuoksuvat arvokkaammat kynttilät muskottipähkinälle, sypressille, appelsiininkukille, verbenan ja korianterin juurelle. Rakastan uusien tuoksujen nuuhkuttelua ja ainesosien tutkimista ja poltan kotona aina kynttilää hetken ennen juhlia tai vieraiden kylään tulemista, niin että eteisessä tuoksuu hyvältä heidän saapuessaan.

Tuoksuttajan ABCD: 

A
Tuoksukynttilöitä suositellaan polttamaan noin tunti tai kaksi kerrallaan, jotta kynttilän vaha sulaa tasaisesti, eikä kerry kynttilän reunoille! Jos välillä pihistelet ja poltat kynttilää vain vaikka 15-20 minuuttia, anna kynttilän välillä myös palaa pidempään, tasaisen sulamisen varmistamiseksi.

B
Ole rohkea: kannattaa kokeilla jotain vähän erikoisempaakin tuoksua. Tuttu sitruksinen tuoksu kyllästyttää helposti, minun mielestäni paras tuoksu on vähän kuin paras biisi: se saattaa ensin olla “vähän erikoinen” mutta hetken “maisteltuasi” kiinnyt siihen kokoajan enemmän. Kannattaa myös välttää liian makeita tuoksuja, niistä saa helposti päänsärkyä.

C
Eri tuoksut sopivat eri sesonkeihin. Kesällä kesäiset ja talvella talviset yms.

D
Muista tuulettaa! Barokin ajan ihmiset peittivät epämiellyttäviä hajuja parfyymeillä, se kuulostaa kamalalta. Tuoksykynttilän tai suitsukkeen tuoksu sopii vain hyvin tuuletettuun ja raikkaaseen tilaan. Muuten hajusta tulee tunkkainen ja karvas.

musla_candle

FORNASETTI

Tämä kynttilä on tämän hetkinen suosikkini. Olen säästyllyt sitä hieman, sillä se on niin ihana. Sole Di Capri -tuoksu ja sen keraaminen purkki on luotu Caprin kesästä inspiroituen. Säilytän sitä tällä hetkellä vaatehuoneessani ilman kantta, se saa koko tilan tuoksumaan tosi hyvältä. Välillä pidin kynttilää kylpyhuoneessa jakkaralla ja poltin sitä kylvyn vieressä. Kansi pitää kynttilän kuivana – jos se kastuu, kynttilä rätisee palaessaan. Kun kynttilä on poltettu loppuun, aion säilyttää astian ja laittaa sinne pumpulia.

IMG_0191

ASTIER DE VILLATTE

Olen valinnut kesäiltoja varten tämän Jeruslaemin kynttilän ADV:ltä. “Villiltä tuoksuva pyhiinvaellus maavallin ympäröivään, taivaalliseen kaupunkiin vie Itkumuurillle, villiin oliivilehtoon ja temppelien pyhättöihin. Jerusalem tuoksuu temppeleiden suitsukkeille, sypressille, setripuulle ja hartsille.”
Kuulostaa ihanalta ja tuoksuu… mielestäni tumman vihreältä.

musla

SUITSUKKEET

Siis tämähän on nyt sellainen asia, että suitsukkeet voi olla vähän vaikeita. Muistan niiden tukahduttavan tuoksun yhdeksänkymmentäluvun asematunnelista, kun olin Intianbasaarissa ostamassa bindejä. Koko kauppa oli kuin mausteinen aromatynnyri.

Astier de Villatten suitsukkeet valmistetaan kaikki käsin Japanissa. Kiinnostuin tietty heti, koska kaikki käsin Japanissa valmisttettu kuulostaa niin ihanalta. Suitsukkeissa on mieto, suitsukkeille ominainen tuoksu, joka liittyy siihen miten ne valmistetaan. Mutta kaikki muu on ranskalaista, hienostunutta, vähän boheemia. Tulee mieleen taitelijoiden ateljeet. Suitsukkeen ohuessa muodossa ja tavassa palaa on jotain aistikasta ja todella viehättävää.

Suoritin vähän aikaa sitten suuren tuoksukokeen ja polttelin kaikkia ADV:n suitsukkeita vuoronperään sateisena päivänä niin, että suitsukkeiden tuoksu sekoittui sateen kosteaan tuoksuun. Se oli aivan ihanaa! Kokeen tarkoituksena oli selvittää, mikä tuoksuista on paras, miten suitsuketta kannattaa polttaa ja ennenkaikkea: voiko suitsuke tehdä uuden tulemisen ja karistaa asematunnelin muistikuvat mielestäni. Tulokset: paras tuoksu oli mielestäni Villa Medicis. Polttelin suitsuketta, niin että laitoin piskuiseen snapsilasiin hirssiä ja tuikkasin palavan suitsukkeen siihen pystyyn. Yksi suitsuke paloi noin puoli tuntia ja tuoksui savulta ja taiteilijaelämältä. En ajatellun asematunnelia kertaakaan.

Suitsukkeet ovat muuten kynttilöitä huomattavasti edullisempia.

***

Olen aikaisemmin ostanut myös Cire Trudorin kynttilöitä, joita Helsingissä myy Samuji. Ne ovat erittäin fabulous, suosikkini on varmaankin minttuteeltä tuoksuva Abd Cader. 

Tuoksukynttilöiden yksi erinomainen puoli on myös se, että ne ovat mainio lahjaidea. Shamppanjapullo toimii tietenkin aina, mutta jos tekee mieli viedä jotain erityisempää on kynttilä mielestäni tosi hyvä ja pitkään iloa vastaanottajalleen antava vaihtoehto.

6

GUCCI ME

Olen koko viime syksyn ja tämän kevään himoinnut niitä Guccin karvavuorattuja slipperssejä, jotka ovat vilahtaneet kaikkien coolien – paitsi mun – jaloissa. Äsken sähköpostiini kilahti Net-A-Porterin uutiskirje ja sen mukana nämä ihanat kuvat kyseisen nettikaupan ja Guccin capsule-mallistosta. Ihanat värit, ihana valo, baskeri ja haikara! Ja slippersit löytyvät karvattomina, ruusukuosilla. (Ei yhtä ihanat kun ne karvavuoriset, mielestäni.)

EN_Image4 EN_Image5 EN_Image2 EN_Image3

En oikeastaan halua tai erityisesti ihaile mitään tästä mallistosta, mutta kuvista tuli hyvä mieli ja sopivasti California-matkakuume. Ja ikävä lankapuhelinta?!

Muuten: Kun tapasin mun elämänpartnerin lukiossa, se soitti mulle aina lankapuhelimella! Kelatkaa! Makoilin just tolleen sängyssä ja puhuttiin maraton-puheluja melkein joka ilta. Ihanaa, et mun elämässä on tapahtunut jotain, joka tuntuu nyt niin vanhanaikaiselta.

7