UUSI-SEELANTI: POHJOISSAARI

Matkustimme Katrin kanssa Uuteen-Seelantiin ja Australiaan viime marraskuussa. Matka oli yksi parhaista. Katselen matkakuvia kännykästä vieläkin melkein joka päivä, niistä tulee niin hyvä mieli.

Paras vinkki, jonka voin antaa koskien matkaa Uuteen-Seelantiin on, että menkää! Varsinkin, jos nautitte luonnosta ja kauniista maisemista, suosittelen lämpimästi. 

Me lensimme ensin Australiaan ja vietimme siellä vähän vajaan viikon ja jatkoimme sitten matkaa Uuteen-Seelantiin, jossa viivyimme yhteensä melkein kaksi viikkoa, ennen paluutamme takaisin Australiaan. Pysähdyimme Australiassa, sillä meillä on siellä ystäviä, joiden luona vierailimme, mutta välipysähdys on myös virkistävä stoppi matkalla, joka muuten kestäisi satamiljoonaa tuntia. 

Uusi-Seelanti koostuu Pohjois- ja Eteläsaaresta ja kaksi viikkoa on mielestäni aika hyvä minimimäärä, jos viettää aikaa kullakin saarella. Tämä on toki mielipideasia. Me halusimme viipyillä, vaeltaa, olla rauhassa ja välttää kiirehtimistä. 

dsc_0008

KUMMALLE SAARELLE?

Saaret eroavat toisistaan: Pohjoisessa on sub-trooppista, viidakkomaista, rannoilla on mustaa vulkaanista hiekkaa ja heinää. Etelä muistuttaa (kuulemma) vähän Norjaa, maisemat muistuttavat Lord Of The Ring -elokuvista. (Koska ne on kuvattu siellä.) Monet molemmilla saarilla vierailleet väittävät ensin, että saaria on mahdoton laittaa paremmuusjärjestykseen, tai edes verrata toisiinsa, mutta pienen painostuksen jälkeen kaikki keneltä kiristin vastausta sanoivat vastahakoisesti, että ehkä Eteläsaari on vähän hienompi maisemiensa puolesta: vuoristoa, järviä ja henkeäsalpaavia maisemia. 

Itsehän en osaa sanoa, koska me kävimme vain pohjoisessa. En kadu yhtään, enkä voi muuta kuin suositella sitä: sen villit rannat – villeimmät ikinä – suloinen Ponsobyn alue, ihmiset, viidakkomaiset kävelyreitit ja vesiputoukset, ruoka – kaikki oli aivan ihanaa. Olen iloinen, että vietimme siellä koko aikamme, sillä ehdimme kaikkialle ja jos olisimme väkisin repeytyneet myös toiselle saarelle, olisin ehkä katunut, että emme viettäneet jommallakummalla enemmän aikaa. Ensi kerralla haluan käydä myös etelässä, voin sitten kertoa mitä mieltä olen itse saarien paremmuusjärjestyksestä.

Sen voin kuitenkin sanoa, että Pohjoissaari oli niin ihana, että haluaisin käydä siellä uudestaan, vaikka seuraavalla kerralla kävisin myös Eteläsaarella. 

AUCKLAND

Lensimme saapuessamme Aucklandiin ja vuokrasimme lentokentältä auton. En lähtisi Uuteen-Seelantiin ilman ajokorttia, vaikka saattaa olla, että paikasta toiseen pääsisi jollain bussillakin. Vapaus ajaa paikasta toiseen oli täällä kuitenkin ehdottoman ihanaa.

(Muista: Liikenne Uudessa-Seelannissa kulkee toisin päin kuin Suomessa! Se on aluksi kreisiä ja varsinkin vilkun ja ikkunapyyhkimien paikka sekoittuu koko ajan, mutta kyllä siihen sitten tottuu.)

Aucklandin keskusta on aika geneerinen, enkä tuhlaisi aikaani siellä vaan suuntaisin suoraan Ponsonbylle. Se on pieni viehättävä alue noin kymmenen minuuttia Aucklandin keskustasta. Majoitusta kannattaa etsiä jostain sieltä, läheltä Ponsonby St tai Jervois Rd -nimisä katuja. Alue on vähän “hipsterimäistä”, mutta ei ärsyttävällä tavalla. Alueella on inspiroivia pikku kauppoja ja paljon hyviä ravintoloita. Jos asuu näillä kulmilla, ei teidän tarvitse Ponsonbyllä ajaa paikasta toiseen autolla, vaan voi kävellä.

Koko alueen voi nähdä yhdessä päivässä, mutta meillä oli tosi ihana Airbnb ja taisimme viettää alueella yhteensä kolme tai neljä kokonaista päivää. Aamuisin kävelimme aamupalalle, joimme kahvia ja tuorepuristettuja mehuja. Aamiaisen jälkeen kiertelimme kaupoilla, söimme lisää ja maleksimme ihastelemassa alueen pieniä taloja ja pihojen ruusuistutuksia. Yhtenä päivänä lounaan jälkeen ajoimme Kare Kare:lle ja toisena teimme retken valitsemallemme luontoreitille (taisi olla Fairy Falls) ja kävimme patikoimassa. 

dsc_0076

Ponsobyn kivoimmat ravintolat:

Oli varmasti muitakin, mutta nämä ainakin oli kivoja.

Dear Jervois: Ihana aamainen ja lounas. Tosi kauniit annokset. Sopivan terveellistä, olematta “terveyskahvila”. Tilaa täällä: vohveleita ja uppomunia ja avocadoa ja mysliä. Tilaa kaikkea.

Orphans Kitchen: Vähän perusravintoloita fancympi. Ruoka oli i-ha-naa. Tilaa täällä: kaikkea. Taas. Me syötiin aika paljon. (Tänne kannattaa ehkä tehdä varaus.)

Mexico: Erittäin maksimaalinen sisustus ja yllättävän hyvät tacot ja super hyvät margaritat. (Mä rakastan tacoja.)

Little Bird: Siis mä en oikeastaan välittänyt tästä paikasta niin paljon, koska vohvelit maistui puulta, mutta jos terveily kiinnostaa, this is the place. Raakakkuja ja muuta sellaista. 

Ponsobyn kivoimmat kaupat:

Jälleen: Oli varmasti muitakin, mutta nämä ainakin oli kivoja.

Father Rabbit: Kinfolk -henkinen sisustuskauppa, very lovely. Käyttötavaroita kotiin. 

Tessuti: Asuimme tämän sisustuskaupan yläkerrassa, kaupan omistajan kotona, joka oli kuin kaupan jatke. Omistajalla on tosi hyvä maku ja ihana suklaanruskea Monty-niminen labradori.  

Everyday needs: Täällä kaikki oli tosi ihanaa. Jokapäiväiseen elämään suunniteltuja tavaroita ympäri maailmaa. Kauppaa kuratoi Katie Lockhart -niminen sisustussuunnittelija, joka on suunnitellut myös Waiheke Islandilla sijaitsevan Oyster Inn -hotellin huoneet. (Siitä lisää kohta.)  

img_7371

RANNAT

Kaikki luontoon liittyvä oli Uudessa-Seelannissa parasta, nämä rannat erityisesti. Kaikissa ei voinut uida, koska meri oli niin raivopäinen, mutta pelkkä ihailu riitti. Kannattaa pakata autoon pienet eväät, esimerkiksi pähkinöitä ja hedelmiä ja vettä, sillä monesti kaikista hienoimmissa paikoissa ei ole mitään, mistä ostaa syötävää ja olisi sääli kääntyä takaisin, vain koska nälkä yllättää kesken seikkailun. 

Kare Kare

Tämä oli saarista villein. Ehkä myös ihanin. Hiekka oli mustaa ja rannalla ei meidän lisäksi ollut ketään. Aallot näyttivät siltä, että jos uskaltautuisi uimaan, meri söisi elävältä. Täällä ei siis kannata mennä veteen. Tunnelma oli todella dramaattinen, niin ihana. Vuoren rinteet kasvoivat keltaista lupiinia. Piano elokuvan tämä kohtaus on kuvattu Kare Karella. 

dsc_0052karekaredsc_0041karekare2

Piha Beach

Ehkä rannoista toisiksi ihanin. Piha on luntoeeltaan lempeä. Pihan alueella on myös tavallaan enemmän tekemistä, kuin Kare Karella: on kahvila ja ravintola ja kauppa, surffikoulu ja patikointireittejä. Sen takia myös alueella on enemmän ihmisiä.

Täällä voi käydä uimassakin. Me vietimme täällä yhteensä muutaman päivän. Suosittelen patikoimaan, alueella on viitoitettuja reittejä, joiden pituudet vaihtelevat tunnista kuuteen tuntiin tms.

dsc_0015musla7img_8285 dsc_0058

Muriwai

No en mä osaakkaan laittaa näitä rantoja järjestykseen, koska tämäkin oli niin ihana. Ei uitu millään näistä, käveltiin vaan ja ihasteltiin, patikoitiin, tuijotettiin merta. Täällä voi bongata lintuja, kalastaa, kaikki on jylhää ja majesteettista ja korkeat rantakalliot putoavat suoraan mereen.

musla8image11

WAIHEKE ISLAND

Auckandin downtown -alueelta voi ottaa lautan pienelle paratiisinomaiselle Waiheken saarelle. Keräsimme tuntikausia simpukoita ja kävelimme rannoilla. Saarelle voi halutessaan kyllä tuoda auton, mutta me jätimme omamme parkkiin Aucklandiin ja kuljimme saarella jalan ja bussilla. Toimi hyvin! Saari on vehreä ja rannat uintikelpoisia. Meidän vierailumme aikana saarella oli tuulista ja satoi hieman vettä, mutta se ei haitannut yhtään, oli vaan jotenkin entistä tunnelmallisempaa.

Saarella on ihana majatalo, Oyster Inn. Suosittelen yöpymään siellä, jos vapaita huoneita on tarjolla. Jos tilaa ei ole, kannattaa varata pöytä Oyster Innin ravintolasta ja käydä siellä illallisella. Suosittelen: Bloody Mary ostereita ja ranskalaisia.

ROTORUA

Rotorua on kanamunan hajuinen kaupunki, koska siellä on vulkaanisia kuumia lähteitä ja rikkiä ilmassa. Ajomatka tänne kesti muutaman tunnin ja maisemat oli kauniita, kumpuilevaa peltoa, laitumia ja karjaa lehmistä karibuihin. Rotoruan kaupungissa ei varsinaisesti ole mitään erityistä, mutta lähteissä lilluminen oli aivan ihanaa. Ajatelkaa, että siellä on jokia, joissa virtaa kiehuvaa vettä! Kannattaa siis suunnata suoraan lähteille!

img_7773 img_7809img_7845img_7758

Lisäksi kävimme tällaisessa Geothermal Wonderlandissa, jossa on nähtävänä erilaisia tosi rikkipitoisia altaita ja porisevan kuumia lähteitä. Siellä on kaamea lemu! Mutta paikka oli tosi hieno ja mielenkiintoinen. Yksi erityisen lemuisa allas oli nimeltään The Champagne Pool. Siitä nouseva rikkihöyry haisi ihan hirveältä, otettiin tosi paljon kuvia ja naurettiin ja meinattiin oksentaa.  Maisema näytti joltain vieraalta planeetalta, jossa maaperä on punaista ja vihreää ja jokapaikassa savuaa ja höyryää.

dsc_0164 musla4musla_rikkimaadsc_0154dsc_0137

Rotorua on kunnon Maori-kulttuurin kehto ja kaikki paikalliset yrittivät saada meitä menemään johonkin Maori esityksiin, mutta ne kuulostivat kaikki ihan kamalilta. Skipattiin ne, koska vaikka Maorit kiinnostaa kyllä, niin jotenkin niissä jutuissa on aina ihan kamala turre-meno ja kaikki tuntuu tosi feikiltä. 

Kadulla näimme Rotoruassa sellaisen 80-vuotiaan mummelin, jonka hiukset oli yhtä paksut kun mun koko vartalo ja vaatteet paksua mustaa, hyvin leikattua villakangasta (oli varmaan 20 astetta lämmintä) ja kasvot tatuoitu tosi hurjiksi perinteisillä Maori-kuvioilla. Meinasin kuolla, hän oli niin upea.

MUUTA

Jos aikaa jää, kannattaa ehkä harkita käyvänsä myös näissä: Bay Of Islands, Matapori Bay, Coromandel ja Bay of Plenty.

Kävelkää jättiläispuumetsissä ja käykää katsomassa järviä, syökää mangoja ja tujiotelkaa surffareita. Ajakaa umpimähkään ja pysähdelkää sinne missä on kaunista. 

dsc_0064 musla6dsc_0039

OSTOKSET

Osta kotiin vietäväksi Manuka hunajaa; sitä myydään kaikissa tavallisissa ruokakaupoissa ja se on ihanan makuista paahtoleivällä! (Avaamattoman hunajan saa tuoda lentokonessa Eurooppaan.)

Simpukoita! Myös simpukat saa tuoda kotiin, vaikka rajoilla ollaan tosi tarkkoina kaikesta mitä sieltä kuljettaa. Pese tai keitä simpukat ennen matkaa hyvin ja kerro avoimesti tullissa niistä. Mun simpukat tarkastettiin matkalla Australiaan, mutta kiellettyjen listalla on vain joku tietty, kai aika harvinainen simpukkalajike ja sain pitää kaikki keräämäni aarteet.

Koska Uusi-Seelanti on kova villantuotanto maa, suosittelen myös merinovillasta valmistettuja alusasuja. Ostin itselleni kaksi hihatonta villa-aluspaitaa, ne on parhaat! 

YÖPYMINEN

Me varailimme Airbnb paikkoja lennosta ja muutaman jo etukäteen. Kaikki kodit, joissa yövyimme olivat megaihania ja asukkaat kodeissa ystävällisiä. Saimme vinkkejä patikkaretkiä varten ja oli muutenkin kivaa tutustua paikallisiin. Asunnot olivat tarpeeksi isoja, niin että emme kokeneet olevamme jonkun toisen tilassa, vaan ujoina Suomalaisina saimme tarpeeksi myös omaa rauhaa. Osa kodeista oli niin kauniita, että teki mieli jäädä asumaan.

img_7153

***

Matkalla oli paljon kivaa, nämä olivat kuitenkin ehkä kivoimmat.

Tästä linkistä pääset karttaan, johon olen merkannut meidän reitin varrelta paikkoja, ehkä se auttaa suunnistuksessa!

7

RAKKAUDESTA RANUUN

img_0970-copy

En googlannut, mutta epäilen, että olen kirjoittanut ranskiksista ennenkin, koska ne on niin ihania.

Monessa kehnossakin ravintolassa tarjoillaan hyviä ranskalaisia. McDonaldsissakin on erinomaiset ranskikset. Rasvassa keitetty tikkuperuna onnistuu, jos se on tarpeeksi rapea, tarpeeksi ohut ja tarpeeksi suolainen. Ja tuore. Se on parempi kuin hampurilainen – sen voi syödä sivistyneesti, vaivatta ilman kastikekatastrofeja. Bataattiranskis on ihan kiva, mutta peruna on paras. Lohkoista en perusta ja liian läski ranskalainen ei ole ranskalainen ollenkaan. Vaan maalaisperuna. Ranskisten kanssa ihanin juoma on kylmä samppanja.

Runo Ranulle

you chic, skinny thing
salty like tears
snack fit for a king

nurture and cheer
t-shirts and beer
or maybe
leotards, glimmery and sheer
sips Ruinart in between
this dish, fit for a queen

salty and crispy and delicious
potatoes are nutritious

***

Hyvää viikonloppua!

15

UNIVORMUSSA

musla1

Onkohan miehillä vaatekriisejä? Vaatekriisi on yliampuva termi, mutta ystäväpiirissäni tuttu kaikille. Jos siellä on nyt joku superior-lukija, joka ei tiedä mikä vaatekriisi on, niin selitän teille:

Vaatekriisi = tila, jossa siitä kärsivä ei löydä mitään päällepantavaa ja tuntee itsensä väärin edustetuksi kaikissa omistamissaan vaatteissaan.

Vaatekriisi voi tietämättömän korvaan kuulostaa pinnalliselta hömpötykseltä, mutta tosiasiassa kyseessä voi olla hyvinkin syvällinen sisäinen kamppailu: Kuka minä olen? Mihin mä oon menossa? (Ja, okei: Miks mä näytän tältä?) Se voi olla hämmentävää ja turhauttavaa. Vaatekriisin toisesta lajityypistä, joka johtuu yleensä siitä, että kriisiin joutunut kärsii oudoista hormoniepätasapainoista – tai on darrassa –  kirjoitin aikaisemmin täällä.

Syvällisempien kysymysten äärellä painiskelevat saattavat esimerkiksi sesonkien vaihtuessa kyseenalaistaa oman tyylinsä ja sen kautta minuutensa. Silloin kyseessä on ehkä pohdinta siitä, mitä muuta uusi sesonki tuo tullessaan. Noin niinkuin elämässä. Kuka olen? Mihin mä oon menossa?

Olimme eilen Mian kanssa lounalla ja keskustelimme juuri tästä; oudoista tyylikokeiluista, virheostoksista, muutoksen kaipuusta ja siitä, mihin olemme menossa.

Klassinen muutosrituaali on hiusten leikkaaminen. Elokuvissa naiset, joiden elämässä tapahtuu jotain dramaattista, leikkaavat hiuksensa keittiösaksilla ja lopputulos on aina yllättävän upea. Itsehän leikkasin yläasteella oman tukkani lyhyeksi ja lopputulos ei ollut yllättävän upea, vaan ennalta-arvattavan kamala. Kesti tosin monta vuotta ennen kuin tajusin sen.

En voi vielä paljastaa millaista, mutta myös Mia suunnittelee drastista hiusmuutosta. Siihen ei kyllä onneksi liity keittiösakset: “Haluun vaan mennä sinne kampaajalle ja uudelleen syntyä sieltä, kuin feenix-lintu”.

img_9847

Oma tapani selviytyä syksyisestä muutoksenkaipuusta on keskittyä olennaiseen ja karsia kaikki ylimääräinen: aion seuraavat kaksi viikkoa pukeutua vain mustiin housuihin ja valkoiseen t-paitaan. Valkoinen, hyvin istuva ja sileäksi silitetty t-paita on kuin puhdas paperi: voin olla kuka vaan ja mennä mihin tahansa. Sopivan anonyymi, silitettynä huoliteltu. Arelan valkoinen Kim on suosikkini. Malli on klassinen, sopivan istuva, mutta ei liian piukea. Paita on helppo silittää, koska kangas on trikoomainen, vähän joustava ja ihanan pehmeä. Malli kuuluu Arelan basics -mallistoon, eli sitä on yleensä aina saatavilla.

T-paita ostoksilla löysin myös tämän Arelan Laine-neuleen, vaikka ihastelin syysmalliston ruskeita sävyjä jo viime keväänä. Paita on todella pehmoinen ja sen pääntie on avara, mikä on ihana asia, sillä se näyttää kivalta t-paidan kanssa, mutta myös ilman t-paitaa, kun voi vähän vilautella solisluita. (Mummeli täällä hei: versioni seksikkäästä pukeutumisesta on ruskea neulepaita jossa voin vilautella vähän mun solisluita.)

Mia on kirjoittanut univormu-pukeutumisesta monta kertaa ja on totta, että samaan asuun sonnustautuminen päivittäin yksinkertaistaa elämää, varsinkin jos “tekee mieli” vaatekriiseillä. Univormua valitessa kannattaa valita jotain mukavaa, sillä kahden viikon univormu-kuurilla voi alkaa ihan uudet kriisit jos housut puristaa ja paita kutittaa.

musla2

Hiuksista vielä. En ole ehkä elämässäni vielä oivaltanut paljonkaan, mutta yhden suuren asian olen nyt oppinut: Hair matters! Puhtaat, laitetut hiukset voivat muuttaa paljon, eikä kukaan herää täydellisen kampauksen kanssa, vaan huoletonkin lookki kaipaa vähän laittamista. Hiuksia pitää pestä ja kuivata – oli kysessä sitten föönaus tai ilmakuivaus – ja hoitaa ja ehkä suoristaa, jos on vaikka sellaiset Bonnie Tyler -hiukset, kuten minulla. Yleinen taktiikkani “märillä hiuksilla sänkyyn ja aamulla nuttura takaraivoon”, ei johda mihinkään kovin erityiseen lopputulokseen. Puhdas ilmava tukka ja valkoinen t-paita sen sijaan voivat pelastaa vähän haastavammankin päivän. Tai ainakin akuutin vaatekriisin.

8

KAASUAUTO

Yhteistyössä Gasum

Meidän auto on pieni vaaleansininen Daewoo Kalos. Daewoo; merkki, joka autojen lisäksi valmistaa myös kodinkoneita. Sehän ei kai ole tavatonta, mutta naurattaa silti, koska jotenkin tuntuu, ettei leivänpaahtimien ja autojen valmistaminen sovi yhteen. Kalossissa on neljä ovea, joista kaksi aukeaa vähän huonosti ja radio joka on jumissa Suomi Pop -kanavalla. (Oon varmaan Suomen ainoa ihminen, joka _ei_ rakasta sitä Aamulypsy-ohjelmaa?)
Käytän autoa töissä, kun roudaan kuvausrekvisiittaa paikasta toiseen. Lisäksi ajamme autolla mökille ja käymme välillä Espoossa vanhempieni luona.

Olemme jo vuoden miettineet uuden auton ostamista. Olen ulkoistanut autojen välisen vertailutyön Tuukalle, joka on tutkinut eri vaihtoehtoja ja aina välillä maininnut myös erilaiset hybridi-mallit. Ennen tätä Gasumin kanssa tehtyä yhteistyötä, en tiennyt kaasuautoista oikeastaan mitään. Saimme käyttöömme kahdeksi viikoksi biokaasulla toimivan auton, jolla ajelin lähes päivittäin ja hoidin työasioita. Lisäksi teimme sadonkorjuuretken mökille ja kävimme Fiskarsissa.

Kerron kaasuautoretkistämme yksityiskohtaisesti lisää myöhemmin, mutta hyppään ensin “tuloksiin”: Rakastin kaikkea. Eniten rakastin sitä, että sain kuulla kaasuautoilun olevan täysin päästötöntä autoilua(!!) ja toiseksi eniten sitä, että lainaamassamme Seat Leonissa ei tarvinnut kuunnella Suomi Pop -kanavaa. Lisäksi kaasu on huomattavasti halvempaa, kuin bensa. Siis yli puolet halvempaa.

img_9962

Kaasun tankkaaminen on tosi helppoa, eikä autoa tarvitse ladata pitkiä aikoja, kuten vaikkapa sähköautoja vielä toistaiseksi tarvitsee. Kaasuautoon voi tankata kotimaista biokaasua tai maakaasua, joka tulee Suomeen Venäjältä.

Kaasuautot ovat tismalleen samanlaisia autoja, kuin muutkin ns. tavalliset autot ja mallistoista löytyy mm. Audi, Skoda, Mercedes Benz, Seat, Volkswagen yms.  Ainoa ero kaasu- ja bensa-autojen välillä on jossain siellä auton sisällä oleva asia – tankki, mikälie – joka käyttää auton eteenpäin liikuttamiseen kaasua, eikä bensaa. Ulkoisesti auto näyttää siis ihan ‘tavalliselta’ autolta ja toimii samalla tavalla, kuin muutkin autot.

Kaasua tankataan kaasuasemilla, joita Gasumilla on suomessa 18. Niiden sijainnit näet täältä. Jos asut pääkaupunkiseudulla, on auton tankkaaminen helppoa, sillä asemia on täällä kiitettävästi.

Täydellä kaasutankilla voi ajaa noin 300 kilometriä, mutta kaasuautoissa on lisäksi bensatankki, joten jos haluat ajaa pidemmän matkan ja kaasu pääsee loppumaan alueella, jossa kaasun tankkausasemia ei ole, voit ajaa loput matkasta tavallisella bensalla ja tankata auton millä tahansa tavallisella bensa-asemalla.

Me ajoimme autolla viikonlopuksi Kemiön saarelle ja teimme pienen retken Fiskarsiin. Kotimatkalla kaasu loppui ja auto siirtyi itse automaattisesti käyttämään bensaa. Siirtymistä ei edes huomaa, eikä sitä varten tarvitse pysähtyä tai tehdä mitään erityistä, sen kun ajelee vaan menemään, vaihdosta ei edes huomaa.

musla


BIOKAASU

Biokaasu on kaasuseos, jota syntyy kun biomassaa hajotetaan mädättämällä.

Gasum-Biokaasu on Avainlippu-merkin ja pohjoismaisen Joutsenmerkin saanut liikenteen polttoaine, jota valmistetaan teollisuuden, kaupan ja kotitalouksien biojätteestä. Biokaasun raaka-aineet ovat 100 % kotimaisia ja uusiutuvia.

Biokaasuun vaihtaminen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja parantaa myös lähi-ilman laatua, sillä sen palamisessa ei synny lainkaan (!!) pienhiukkasia.

Biokaasua voi tuottaa kaikesta orgaanisesta aineesta. Biokaasua kerätään kaatopaikoilta, jätevedenpuhdistamoiden lietteistä ja maatalouden tuotteista kuten: lanta, oljet, metsäjätteet, energiakasvit jne. Kaikista tunnetuista liikennepolttoaineista biokaasu tuottaa vähiten lähipäästöjä. (Kiitos, Wikipedia)

Eli: Biokaasun tuotanto tukee Suomen energiaomavaraisuutta, se luo työpaikkoja, se on täysin uusiutuvaa ja ekologista ja kaiken lisäksi bensaa halvempi vaihtoehto. Järkevä valinta jos on esim. yhtään huolestunut ilmaston lämpenemisestä tai muista ympäristökysymyksistä. En vieläkään tajua, etten tiennyt tästä oikeastaan mitään aikaisemmin. 

Kaasua mitataan kiloissa, eikä litroissa ja yksi kilo kaasua vastaa 1,56 litraa bensiiniä ja 1,39 litraa dieseliä.

Vertailun vuoksi:

Yksi “litra” biokaasua maksaa: 0,928 euroa
Yksi “litra” maakaasua maksaa: 0,667 euroa
Yksi litra bensaa (95E) maksaa: 1,4 euroa
Yksi litra diesel-polttoainetta maksaa: 1.18 euroa
(hinnat keskiarvoja pääkaupunkiseudulla)

Kaasun tankkaus muistuttaa hyvin paljon bensan tankkausta, mutta kaasua tankatessa letkusta ei tarvitse pitää kiinni tankkauksen aikana, vaan letku kiinnittyy itse tankkiin. Tässä iloksenne video, jossa havainnollistamme tankkausoperaation.

(Kuunnelkaa tarkasti toi biisi tossa videolla! Kuulostaa ihan siltä, kun siinä laulettais: “est peeerunaaa-aa-aaa”. Laulu perunalle.)

Ennen aina ajattelin, että meidän Kalossi-auto on sympaattinen pikkuauto. Että sen räminä, vähän kolhiintunut ulkokuori ja pieni koko ovat söpöjä yksityiskohtia ja jotenkin romu-romanttisia. Ajattelin, että on kätevää, ettei siitä tarvitse niin hirveästi huolehtia, koska työni takia joudun joskus lataamaan auton täyteen metsästä kerättyjä oksia, tai juuri maalattuja puulevyjä.

Tämän yhteistyön jälkeen, ajettuani kaksi viikkoa vähän uudemmalla autolla, tajusin, että Kalossi on kyllä ihan oikeasti aika rämä, eikä toimi kauhean hyvin. En vain tiennyt sitä, koska en ikinä aja mitään muuta autoa. Olin tottunut siihen, että jarrut “tavallaan toimii”. Oli ihanaa ajaa vaihteeksi “aikuisten” autolla, jossa voi kuunnella puhelimen kautta musiikkia ja puhua kaiuttimen kautta puhelimessa. (Ei kuunneltu Suomi Poppia kertaakaan.)

Ja nyt kun tiedän, miten paljon ympäristöystävällisempi kaasuauto on – on jotenkin ihan sairasta, etten ennen tiennyt aiheesta mitään, syytän salaliittoja – tuntuu Kalossi myös jotenkin tosi ahdistavalta pakokaasukoneelta. Meidän seuraava auto on aika varmasti kaasuauto ja suosittelen kaikkia muitakin autoilijoita tutustumaan aiheeseen! Lisää tietoa kaasuautoilusta löydät täältä.

25

NAHKAHOUSUT JA KIRPPIS

img_0610

Ostin (ne) nahkahousut (joita kukaan itseään kunnioittava muusa ei olisi tarvinnut.)

Niitä ei voi pukea noiden uusien aluspaitojen kanssa, koska en ole sellainen nahkahousut ja silkkialuspaita -tyyppi. Itsevarmuuteni  ei riittäisi sellaiseen – tai ehkä se on luonnekysymys, eikä liity itsevarmuuteen – mutta nahkahousujen asennetta on pakko pehmentää jollain venyneellä t-paidalla tai reikäisellä villiksellä. Muutenkin pukeutuessani yritän vältellä liian huomiota herättäviä ratkaisuja, ujostelen helposti, jos tunnen olevani ihmisten tuijotuksen kohteena. Kunnon luterilainen. Aluspaidat puolestaan voi pukea farkkujen kanssa, villapaidan tai mustan ylisuuren bleiserin alle.

Mutta, nyt kun kaappiin on taas jotenkin tullut jotain uutta, pitää kierrättää vanhaa. Olen mukana tällaisessa pikku kirppishommelissa ensi sunnuntaina. Tulkaa käymään, jos ehditte. Myymässä on lisäksi muutamia muita tyttöjä, joiden vaatekaapeista löytyy ainakin Filippa K:ta, Acnea, Cos:ia, Samujia, Alexander Wangia ja vintage-juttuja, mm. Leviksen klassikkofarkkuja.

Kirppis pidetään valokuvaustudio Duotonen tiloissa Eerikinkadulla klo 11:sta viiteen. Itse myyn ainakin yhden ihanan Samujin villakangastakin ja silkkihousut, parit tennarit, Miu Miun espadrillot, Tigerin nahkatakin ja jotain epämääräisiä kimonokaftaaneita ja yhdet ihan uskomattomat psykedeeliset mikroshortsit, jotka on tehty krepatusta TRIKOOSTA.

Brace your self. 

4