FIELD DAY

Vierailin Iina Kettusen työhuoneella Vallilassa, koska halusin tilata kasvisparikitusta nahasta valmistetun kannettavan tietokoneen suojan. Olen etsinyt kaunista pitkään, kaikissa löytämissäni on ollut jotain liikaa: vetoketjuja, taskuja, sämpylämäistä pehmustetta, printtejä ja vettä hylkivää kangasta. Gore Texin voi mielestäni säästää retkeilykenkiin.

Field Dayn nahkakotelo on täydellinen – siitä on riisuttu kaikki ylimääräinen.

Vanhana kenkäskoulun käyneenä nahkafriikkinä inspiroiduin Field Dayn tiloista ja tuotteista valtavasti. Iinan kamerahihnat ja lompakot ovat todella kanuniita: suoraan jostain Kinfolkin skandinaavisesta editorialista. Lisäksi Iina on ihan super mukava, keskustelimme intohimoisesti tuotesuunnittelusta, koulunkäynnistä (meillä on samankaltaisia kokemuksia ja ajatuksia luovasta opiskelusta) ja Iina esitteli minulle kaikki muutkin Field Dayn tuotteet.

img_0170musla_field_dayimg_0156

TUOTANTO

Kaikki Field Dayn lompakot, läppärinsuojat ja kameran- ja aurinkolasien hihnat valmistetaan käsin Vallilassa, missä ne viimeistellään, kasataan ja pakataan.

Tuotteet valmistetaan pääosin naudan nahasta, joka syntyy lihatuotannon sivutuotteena ja tulee Suomeen Ruotsista, 140 vuotta vanhalta Tärnsjö Garverin nahkatehtaalta.

Iinan työhuoneella oli Tärnjsönin oma sanomalehti, jossa esitellään tehdasta ja sen toimintaa – sitä selatessa teki välittömästi mieli lähteä vierailemaan tehtaalla.
Iinan sanoin: “Tehdas on todella inspiroivalta paikka, missä paneudutaan asiaan niin täysillä kun voi vain toivoa. Heidän mottonsa onkin laatu ennen määrää, mikä tänä päivänä tuntuu olevan melko harvinaista.” Tehdas tuottaa nahkoja monille kansainvälisille merkeille, kuten esimerkiksi Tiger of Swedenille ja pyörän satuloita valmistavalle Brooksille.

musla1 musla2

Yläpuolen kuvat: Field Day

Joululahja ehdotus

Field Dayn lompakko on täydellinen lahja ainakin oman elämäni miehille. (Spoiler alert)
Itselleni ostin jo koneen suojan, mutta harkitsen myös itselleni tätä pienikokoista korttilompakkoa, se on mega chic. Kamerahihnat eivät ole vain kauniita, vaan tehty ihan oikeasti ammattikäyttöön: ne kestävät painavankin kameran painon ja patinoituvat käytössä kauniisti. Iina valmistaa tuotteita myös mittatilauksena, joten kameran hihnan pituuden voi halutessaan määritellä itse.

img_0172musla_field_day1img_0154

MUSLA TREAT

Nyt viikonloppuna (perjantaista sunnuntaihin) Field Day osallistuu Ornamon Design Joulu Myyjäisiin Helsingin Kaapelitehtaalla ja seuraavana viikonloppuna Designtori Tampereen tullikamarilla ja kaikki tuotteet ovat myyjäisten ajan -20% Lisäksi hyviä uutisia! Iina lupasi kaikille Muslalaisille alennuksen myös nettikauppaan, jos joku ei ehdi markkinoille. -20% Alennuskoodi musla on voimassa 11.12 asti.

***

Facebookissa pyörii sellainen teksti, jossa kehotetaan ihmisiä ostamaan joululahjat tänä vuonaa “–pieniltä suomalaisyrityksiltä ja itse itsensä työllistäneiltä ihmisiltä. Esimerkiksi naapurilta, joka myy tuotteita netissä, paikalliselta käsityöläiseltä, joka tekee koruja..” yms.

Olen tietenkin samaa mieltä kehotuksen kanssa. Mietin kuitenkin aina, että tärkeintä on tukea näkemyksellistä ja relevanttia yrittäjyyttä ja ostaa ennenkaikkea _hyviä_ tuotteita. Suomessa joskus vähän masentaa se, että toreilla ja markkinoilla myydään tavaraa, joka tuntuu turhalta. Käsityö on ihana asia, mutta se ei ole itseisarvo. Turha tavara on aina turha tavara. Toivoisin vieläkin enemmän käsityötä, jossa yhdistyisi hyvä suunnittelu, näkemys ja relevanttius, jossa tuote vastaa johonkin tarpeeseen.

Siinä Field Day onnistuu.

8

MUSLA-KALENTERI 2017

Kaikki on mahdollista, näköjään sekin, että meidän kalenteri julkaistaan ennen uuttavuotta. Se on kiva asia, koska nyt ette ehkä vielä ehtineet ostaa kalenteria ja jos joku inspiroituu lahjoittamaan jollekkin ihanalle paperille tulostetun version tästä, voi sellaisen lahjoittaa myös esim joululahjaksi. (Aion viedä Katrille Tallinnaan kappaleen ensi viikonloppuna.)

Kuten aikaisempinakin vuosina, Musla-kalenterin voi ladata ilmaiseksi ja tulostaa seinälle kotiprintterillä. 

musla_kalenteri

Tämän vuoden kalenterin on kuvittanut ystäväni, idolini, ufo-profetta ja kuvittaja Taika Mannila.
Taika on D.R.E.A.M -DJ duon toinen puolikas ja emännöi Bassoradiolla ohjelmaa keskiviikkoisin yhdessä D.R.E.A.M:in toisen puolikkaan Linan kanssa ja piirtää sekä ammatikseen, että jatkuvasti vapaa-ajallaan. Iloksemme, koska varsinkin viimeaikaista ufo-sarjaa on ollut ilo seurata. Kannattaa vierailla Taikan instagram tilillä. Lupaan, että löydät piirroksista otteita myös omasta elämästäsi. Niin samaistuttavia!

Taikan tekemä kalenteri on voimaannuttava nakukalenteri. Se on aivan ihana ja  toivon todellakin, että vuoteen 2017 mahtuu noin paljon söpöjä peppuja.

musla_taika_mannila

Juttelin Taikan kanssa töistä ja sipseistä:

Moi Taika! Kiitos kun teit meille kalenterin, sun piirroshahmot tuo iloa mun päiviin ja naurattaa mua joka viikko Instagrammissa. Kuinka henkilökohtaisia piirrokset on?
Aloha! Aww ihana kuulla ja oli kunnia tehdä Muslalle vuoden 2017 nakukalenteri. Drawing nudes – Always a pleasure! Kuvituksieni henkilökohtaisuuteen liittyen sanon vaan, että “a lady never tells”. Mutta useinhan on vaan niin, että totuus naurattaa eniten…

Mitä muuta teet ja miksi?
Viime aikoina olen googlannut tosi paljon nakuja julkkiksia taustatukimuksena töitäni varten. Ja ehkä myös sortunut lähettelemään ystävilleni piirrettyjä dick pic:ejä koska olen henkisesti Jason Segel. Pyydän kaikilta viestien saaneilta julkisesti nyt tätä kautta anteeksi.

Mikä on sun työssä vaikeinta?
Tasapainon löytäminen. Hyvät ideat vaativat aikaa hioituakseen timanttisiksi ideoiksi ja luovuutta on vaikea ajoittaa kalenteriin. Olen oppinut, että kuvittamisen tulee olla ehdoton osa arkirutiiniani ja muistutan itseäni usein siitä, miten tärkeää on piirtää joka päivä juttuja vain itselleen jotta kehittyy. Jos piirtää ainoastaan muiden tilauksesta niin tyyli tylsistyy. Tärkeää on ollut myös hyväksyä, että välillä on päiviä kun olen ihan paska. Epätoivon hetkinä lähetän rönsyileviä kuvituksenalkuja parhaille ystävilleni sillä he osaavat lempeän tiukasti sanoa minulle kun on aika luovuttaa hetkeksi. Viimeksi eilen sain vastauksena tekstarin, jossa luki: “Step away from the pen and sleep. Pus.<3

Entä palkitsevinta?
Jokaisen projektin kautta tutustuu uusiin kiinnostaviin tekijöihin, jotka haastavat omaa tapaa ajatella. Kun työskentelee tiiviisti ihmisten kanssa, jotka osaavat niin paljon enemmän kun itse ei omiin kaavoihin ole aikaa kangistua. Mottoni on: “If you are the smartest person in the room – leave”. Freelanceurani aikana olen istunut erittäin läsnä läpi kaikki suunnittelupalaverit. Paras fiilis, johon olen myös aivan koukussa, on se kun saa kuvitusprojektin vietyä kunnolla loppuun ja pääsee juhlistamaan lopputulosta. Kun olet nysvännyt itseksesi kuvia ja runkannut edestakaisin omia ideoitasi on todella toivottavaa ja ihanaa, että lopputulos herättää muissakin tunteita. Eli kun tämä nakukalenteri vihdoin julkaistaan – jos naurattaa niin voidaanko skåålata yhdessä?

Todellakin voidaan! Millaisista asioista haaveilet?
Juuri nyt haaveilen siitä, että kaapistani löytyisi nätimpiä alusvaatteita ja sängystäni uusi untuvapeitto ja siitä, että pääsisin kuvittamaan Playboy-lehdelle ja Agent Provocateur -merkille joskus jotain seksikästä.

Ah, sitä odotellessa! Olisit täydellinen valinta molemmille. Mistä tai kenestä inspiroidut?
Juuri nyt inspiroidun esimerkiksi Vicen States of Undress -sarjasta ja kaikesta mikä syntyy Slutever-blogin pitäjän ja kirjoittajan Karley Sciortinon kynänkärjestä. Instagram-nero ja muotimaailman ykkös “sound designer” -mies Michel Gaubert on myös ikuinen inspiraationlähde.

Jos saisit kolme toivomusta, mitä toivoisit?
Apua haluan kaiken – miten valita kolme juttua… No hitto vaikka enemmän naisten ohjaamia elokuvia, terapiaseteleitä kaikille ja pakollisen runonkirjoittamiskurssin kaikille poliitikoille?

Minkä neuvon antaisit jollekin joka haluaa tehdä samanlaista työtä kuin sinä?
Lue ihan sikana kirjoja. Virginia Woolf tai Pinterest on sanonut: “Read a thousand books and your words will flow like a river.” Kun ahmii tarpeeksi tarinoita niin ne alkavat kumpuamaan sinustakin ulos.

Paras neuvo jonka olet itse saanut?
Olen saanut muilta ihmisiltä todella monia hyviä – ja myös todella monia aivan sairaan huonoja – neuvoja, joita olen koittanut noudattaa, mutta olen tajunnut, että oikeasti opin vain omien virheiden kautta. Viime aikoina olen huomannut miettiväni paljon Maria Veitolan ohjetta: “Mieti mitkä tilanteet saavat sinut kukoistamaan ja mitkä kuihtumaan.”

Hyvä pointti, sekin on taito, että tunnistaa hyvät neuvot huonoista. Mitä toivoisit saavuttavasi, työelämässä?
Vaikka mitä. Olen nyt 28 ja vasta ihan viime aikoina herännyt sellaiseen kunnianhimoiseen elämänhaluun, johon vahvasti liittyy tulevat uraunelmat. Olen nuorempana monesta syystä keskittynyt enemmän eräänlaiseen selviytymismoodissa elämiseen, jolloin on ollut hankala nähdä pidempiä suunnitelmia mitenkään järkevinä tai mahdollisina. Ruotsalaisella Little Jinder -nimisellä poptähdellä on biisi, jonka nimi on “Jag måste sluta leva som jag lever för evigt”. Sen kuullessani mietin aina, että “Jag måste sluta leva som jag dör imorgon”. Niin ehkä tällä kertaa avaan tätä nyt vain näin, että odottakaas vaan kun olen 40… *insert impressive explosion or unleashed swag gif*

Sit muutama tärkeä lisäkysymys: Mitä söit viimeksi?
Tänään söin vahingossa pussin juuressipsejä aamupalaksi. Se oli supertyhmää. Koitan olla toistamatta kyseistä valintaa uudestaan.

Oletko hyvä vai huono häviäjä?
En ole mikään synnynnäinen voittaja mutta vihaan häviämistä. Tämän sanottuani tajuan myös nyt miksei minua enää ikinä kutsuta ystävieni lautapeli-iltoihin. Koitan kyllä tietoisesti oppia häviämään rennommin ja näin olemaan armollisempi itseäni ja muita kohtaan. Ehkä pitäisi tatuoida otsaan joku Samuel Beckett quote?

Koska viimeksi pyysit anteeksi?
No tämän haastattelun alussa kun pahoittelin niitä lähettämiäni piirrettyjä dick pic-kuvia.

Mitä ostit viimeksi?
Rehellisesti varmaan ne aamupalaksi syömäni juuressipsit, mutta pari päivää sitten ostin Purple Magazine:n uusimman numeron. Parasta aivoruokaa – suosittelen!

***

Ja nyt siihen kalenteriin. Voit ladata omasi tästä ja sivun reunasta löytyvästä linkistä. Hyvää tulevaa vuotta 2017!  Let’s dance! 

musla_kalenteri_1

11

JOUTSEN, ESKIMO

musla_joutsen3musla_joutsen_3

Kun olin talvella New Yorkissa, huomasin, että Upper West Side:n kaduilla köpötteli harvakseltaan varakkaan ja elämäänsä tyytyväisen oloisia harmaahiuksisia naisia ja miehiä, joilla oli jalassaan siistit pikkukengät, käsissään pehmeät nahkahanskat ja talutushihnassa pienikokoinen koira ulkoilutettavana. Ne kulkivat sisään ja ulos taloista joissa oli ovimiehet ja niillä kaikilla oli päällään samanlaiset suurikokoiset muhkeat sämpylän muotoiset untuvatakit. Takki oli yleensä puoliksi auki, kaulassa roikkui joku ohut kaulaliina ja takin alle oli puettu siistit vaatteet, mutta takki itsessään oli aina valtava, ei oikein minkään värinen ja näytti suojaavan koiran ulkoiluttajia kylmältä talvituulelta erittäin tehokkaasti. Rakastuin lookkiin. Siinä oli jotain ihanaa Upper West Side -tunnelmaa ja huolettomuutta ja takin alle pystyi pukemaan nähtävästi ihan mitä vain. Jollain rouvalla oli iltapukua muistuttavat hepeneet, toisella prässätyt housut ja Pradan loaferit. Miesten ja naisten takit olivat ihan samanlaisia. Kaikki takkiin sonnustautuneet vaikuttivat viimasta huolimatta huolettomilta ja hyväntuulisilta.

Sen oli pakko johtua siitä takista.

***

Olen haaveillut sopivasta UWS-takista siitä lähtien kun tajusin miten ylelliseltä oikeasti lämmin takki näyttää. Bongasin vastaavia toppiksia myös muiden New York hahmojen päältä. (Sarah Jessica Parker viiletti jossain paparazzi-kuvissa sellainen päällä ja myös idolinin Larry David on sportannut vastaavaa mallia.)

Ja juuri nyt ystävät hyvät, elämme toppatakin kulta-aikaa. Ensinnäkin on talvi. Suomessa. Lisäksi ainakin Balenciagan talvimallistolla oli jotain osuutta asiaan.

Ryhdyin siis aktiivisesti etsimään unelmieni sämpylätakkia. Vaatimukseni olivat: laatikkomainen lyhyt malli. Ei omituisia leikkauksia, vaan klassinen malli. Mattapintainen kangas ja iso huppu, jota voi tarvittaessa käyttää pipona, jos on nuttura päässä. Referensseinäni toimivat muistikuvat New Yorkin koiran ulkoiluttajista. Ja Larry David.
En myöskään missään nimessä halunnut takkiin turkista ja muutenkin kiinnosti eettinen valmistustapa. Varsinkin nyt, kun toppatakista tuli yhtäkkiä niin trendikäs, löytyy monelta merkiltä Kiinassa valmistettuja malleja. Ne epäilyttävät, en halua takkia, jonka untuvat on nyhdetty elävän linnun nahoista.

musla_joutsen_2musla_joutsen_2

Löysin takin Joutsenelta ja malli on nimeltään Eskimo. Se on alunperin 1970-luvulla tehty unisex -malli, joka on tuotu nyt uudestaan mallistoon. Takissa on irrotettava huppu, päällitaskut lepotaskuilla, sekä hihansuun sisäpuolella resorit, mikä tekee takista huomattavasti lämpimämmän, kuin sellaiset mallit joissa ei ole resoreita ja mielestäni kauniimman, kuin sellaiset, joissa resorit ovat hihojen ulkopuolella. Huppu on kauniisti leikattu ja suuri, ei sellainen Southparkin Kenny -kypärä.

Takki on saatavilla kahdessa värissä: sinisenä ja vihreänä. Halusin omani olevan extra muhkea, joten valitsin M-kokoisen kappaleen. Takki on niin lämmin ja pehmeä, että sen sisällä tunnen olevani sängyssä, untuvapeiton sisällä. Huomasin myös että takki saa kapeiden farkkujen ja korkeiden kenkien kanssa lyhyet jalkani näyttämään jotenkin pidemmiltä ja ohkaisilta. Mikä fantastinen hämäys.

Joutsenen takkien täytteenä käytettävät hanhen- ja ankanuntuvat hankitaan tarkkaan valikoiduilta eurooppalaisilta kumppanitiloilta, sillä korkealaatuista untuvaa syntyy vain luonnollisissa ja eläimille hyvissä elinolosuhteissa. Joutsen-tuotteiden eristeenä käytetty untuva syntyy elintarviketuotannon ylijäämätuotteena, eikä merkki käytä elävältä nypittyjen lintujen höyheniä tai untuvaa tuotteissaan.

Joutsen-untuvapeitteissä käytetään myös harvinaista haahkanuntuvaa, joka kerätään Suomen ulkosaariston luodoilta hylätyistä pesistä. Takit valmistetaan Suomessa ja Virossa. Rikkinäisille takeille Joutsen tarjoaa korjauspalvelun ja pesua kaipaaville pesulapalvelun. Lisäksi takit valmistetaan yhteistyössä allergia- ja astmaliiton kanssa. Pretty nice.

Parasta takissa on se, että voin pukeutua sen sisällä melko kevyesti. Eilen olin kaupungilla niin, että takin alla oli vain t-paita. Nyt kun ulkona ei vielä kirsku pakkanen, voin roikottaa takkia rennosti auki ja kanavoida näitä Balenciaga viboja. Ja kun kylmä vihdoin tulee, aion olla hyväntuulinen ja huoleton ulkona, kävellä sen näköisenä, kun meidänkin kotiovella olisi ovimies odottamassa.

14

VIIMEAIKAISET HIUSKOKEILUT

Alexa Chung tietää mistä puhuu: talvella pitää panostaa hiuksiin, koska muu vaatetus on pakkasilla… noh, joudumme välillä  pukeutumaan toppamakkaroiksi.

Omat hiukseni ovat pöyheät, ilmavat, epämääräisesti kihartuvat ja helposti käsittelystä kuivuvaa sorttia. Luonnollisesti unelmoin kiiltävästä, painavasta, suorasta tukasta. Lisäksi olen kiireinen, hajamielinen ja laiska, mikä tarkoittaa, että arki-aamuni on pyhitetty kahville ja etukäteen tarkasti laadittujen to do-listojen tarkistelulle – ei hiusten laitolle.

Haaveilen silti ihanasta tukasta ja kukapa ei. Ihanaa tukkaa tavoitellessani, olen viimeaikoina kokeillut seuraavia:

OLAPLEX

Olaplex on kaiketi aika trendikäs hiustenhoitomenetelmä juuri nyt, näen mainoksia siitä kaikkialla. Itselleni se on tehty kaiketi kolme kertaa, aina hiustenleikkuun  ja kerran raitojen yhteydessä. Rehellisesti sanottuna, en osaa sanoa auttaako se. Se on kuitenkin melko edullinen lisä ja koska karhea hiuslaatuni kaipaa silottelua, olen ottanut sen ja aina poistunut kampaajalta tyytyäisenä. En kuitenkaan ole huomannut järkyttäviä pitkäaikaisia hyötyjä. Siitä huolimatta sanoisin, että hyöty se on lyhytaikainenkin hyöty. Tämä arvostelu on epämääräinen, huomaan sen, mutta en osaa antaa selvää vastausta kysymykseen, kannattaako Olaplexiä kokeilla.

BRASILIALAINEN KERATIINIHOITO: KERATIN COMPLEX INFUSION / REPAIR THERAPY

Tämä hoito lupaa siloitella ja hoitaa hiusta. Hiukseen laitetaan jotain keratiini mömmöä, jonka annetaan vaikuttaa märässä hiuksessa. Sitten tukka föönataan huolellisesti: kuuma ilma kiinnittää vaikuttavat aineet hiukseen, josta tulee ikäänkuin “laminoitu”. Tämä hoito on ikäänkuin kestomuotoilutuote. Tukkaa ei hoidon jälkeen saa pestä kolmeen päivään ja hoidon vaikutus kestää noin kolme viikkoa. Sen hinta riippuu hiuksen pituudesta ja paksuudesta. Kyseessä ei kuitenkaan ole kestosuoristus ja hiukset täytyy aina pesun jälkeen silti kuivata föönilla suoriksi ja mahdollisesti suoristaa, mutta hoito tekee hiuksesta kiiltävän ja terveen ja helposti käsiteltävän.

Tämä on ollut viimeaikaisista kokeiluista suosikkini, sillä vaikka koin, että hiuksia täytyi laittaa ihan yhtä paljon kuin ennenkin, hiukset tuntuivat siloisemmilta, kiiltäviltä ja yksittäinen hius tuntui notkemmalta ja lasimaiselta ja jämäkämmältä. Itse hoidon vaikutus ei kestä ikuisesti, mutta huomasin sen jälkeen tottuneeni uuteen rutiiniin: en enää mennyt nukkumaa märillä hiuksilla ja sitonut tukkaa aamulla nutturalle, vaan kuivasin ja suoristin tukan illalla suihkun jälkeen.

BRASILIALAINEN KERATIINIHOITO: KERATIN COMPLEX SMOOTHING THERAPY

Jos Complex Infusion (nää nimet on niin huvittavia) on lyhytaikainen kevyt hoito, on tämä Smoothing Therapy -hoito tujumpi, kalliimpi ja pitkäkestoisempi. Tämä hoito oikeasti suoristaa hiusta. Oma hiukseni kihartuu, jos sen antaa kuivua ilman fööniä, tämän hoidon jälkeen tukka pysyy suorana. Halusin kokeilla hoitoa, sillä pidin aikaisemmin kokeilemastani keratiinihoidosta, mutta kiinnosti kokeilla tätä astetta voimakkaampaa hoitoa, siinä toivossa, että saisin sillä kiiltävän suoran tukan jolle ei tarvitsisi ikinä tehdä mitään. Aamut jäisivät mukavasti to do-listoille ja kahvihetkiin ja muuttuisin oman elämäni Alexa Chungiksi.

Noh, hoito on kallis ja toimii, mutta en pidä siitä. Huomasin, että elämässä hiusten laittoon tarvittava aika on vakio: aina pitää tehdä jotain. En edelleenkään voi vaan herätä aamulla, sillä siinä missä ennen hiuksia piti suoristimella siloitella, nyt niitä pitää vähän käännellä ja väännellä ja tuuheuttaa. Hiukset ovat kylläkin kiiltävät ja raskaammat ja hyvä kuntoiset, mutta ne ovat myös vähän lötköt. Ja lisäksi märkänä ne haisevat omituiselle. Eivät pahalle, mutta haistan, että hiuksen pinnalla on jotain ja se tuntuu oudolta.

img_1320

Lämmin suositus: Suosikki shamppoo- ja hoitoainesarjani on Davines. Sarja on italialainen, parabeeniton, silikooniton, miedon tuoksuinen, eettinen, kaunis ja tehokas. Davinesin sivuilta löytyy paljon tietoa sarjan tavoista toimia ja valmistaa tuotteet, en listaa niitä tähän, mutta suosittelen tutustumaan. Sarjaa voi Suomessa ostaa kampaamoista, listan jälleenmyyjistä löydät täältä. Rakastan erityisesti pakkauksien ulkonäköä, sitä että shamppoo oikeasti vaahtoaa ja on riittoisaa ja hoitoaine silottavaa ja riittoisaa. (Kaksi viimeistä ontuu monissa luonnontuote merkeissä.)

Mitä olen oppinut:

1.
Hiuksia pitää aina laittaa, jos haluaa näyttää laitetulta. Ponnaripäänä voi elää erittäin hyvää elämää, mutta jos haluaa lisäksi kivan tukan, pitää varautua siihen, että sellainen pitää jotenkin saada itse aikaan. Tai siis, varmaan on jotain ihania jotka vaan herää täydellisen tukan kanssa joka aamu. Mut me muut.

2.
Kuluttajille koitetaan aina kaupata siloittavia, korjaavia ihmeitä aikaan saavia tuotteita. En usko näihin lupauksiin, sillä vaurioitunutta hiusta ei voi korjata ehjäksi. Asiahan on niin, että jos vaikkapa kynsi särkyy ja katkeaa, voi särkyneen ja irronneen palan liimata kiinni ja saada näyttämään ehjältä, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että kynsi on särkynyt. Sama koskee hiuksia. Hoitoaineilla, öljyillä ja muilla tuotteilla voi korjata hiuksen ulkonäköä ja särkymistä. Samoilla tuotteilla hiuksen huonoa kuntoa voi ennalta ehkäistä, mutta kun hius kärähtää karrelle, sitä ei enää ehjäksi saa. Värjäsin hiuksiani vaaleiksi monta vuotta ja taistelin jatkuvasti kuivan ja huonokuntoisen tukan kanssa. Mikään määrä hoitoainetta ei korjaa särkynyttä hiusta. Sen voi suoristaa ja siloittaa ja saada näyttämään terveeltä ja joskus se riittää. Mutta ei kannata ajatella, että mikään kallis aine saa särkyneen ehjäksi.

3.
Good hair day can save the day. Tässä ollaan nyt vaikeasti ymmärrettävän, herkkäluontoisen asian äärellä, mutta hiuksilla on väliä. Uskon, että hyvä tukka voi vaikuttaa siihen miten onnellisia olemme, siihen millaisia kulutusvalintoja teemme ja jopa toimia apuvälineenä työelämässä. Hyvä tukka saa ihmisen tuntemaan itsensä itsevarmaksi tylsimmissäkin asukokonaisuuksissa. Cool hair day saa kaikki vaatteet näyttämään uusilta ja samaan aikaa merkityksettömiltä, koska silloin pääni on paras asusteeni. Joudun luuhaamaan paljon kaupoilla työni puolesta ja joskus houkutus ostella itselleni jotain kasvaa suureksi. Good hair day on kuin vastalääke kaikille ostohimoille.

Kannustuslause “Dress for the job you want, not the one you have” on kiva, mutta välillä vaikea toteuttaa. Varsinkin, jos ei ole ihan varma siitä, minkä työn haluaa. Sen sijaan bossy babe -hiukset eivät ole lainkaan mahdoton tavoite. Lisäksi tukan laittaminen on halvempaa ja ekologisempaa, kuin kalliiden työvaatteiden hamstraus. Ystäväni Ruotsissa ja Amerikassa käyttävät joka aamu aikaa hiustensa laittoon ja käyvät minua huomattavsti useammin kampaajalla, joskus vain ottamassa blow dry:n tärkeää tilaisuutta varten. He vaikuttavat aina erityisen huolitelluilta, hyvin toimeen tulevilta ja jotenkin arvovaltaisilta kauniine päineen, joista roikkuu hyvin hoidettua tukkaa.

4.
Oriben texturising spray on paras hiusten tuuheuttaja, sähköisyyden vähentäjä ja tektuurin tuoja. oon ihan varma, että Alexakin käyttää sitä.

5

MONEY TALK: DON’T HATE IT

Tein kerran töitä erään Tanskalaisen stailistin kanssa, joka sanoi inhoavansa rahaa.
“Money makes everything complicated, I simply hate it.”

Olen eri mieltä. Rakastan rahaa. En intohimoisesti, mutta materiaalina. Muistan jo nuorena ajatelleeni: Haluan elämältä vain rakkautta, työtä ja rahaa matkustaa. Salaa mielessäni lisäsin listaan aina: “ja käyttää kauniita vaatteita” mutta en sanonut sitä yleensä ääneen. Elämässä on aina tietysti kaikenlaisia huolia, mutta olen löytänyt rakkautta, kivaa työtä ja matkustanut välillä kivoissa vaatteissa.

Ostin syksyllä talvitakin, aika arvokkaan. Kaupassa maksettuani, kun takkia pakattiin paperikassiin koin jotain lapsenomaista iloa ostokseni johdosta: Ostin takin ihan omalla rahalla. Jonka tienasin omalla työllä, en edes kenenkään alaisuudessa, vaan pikku yrittäjänä. Lapsellista, joku voi ajatella ja ehkä onkin, mutta omapahan oli iloni.

img_1314

Samankaltaista onnea tunnen toisinaan, kun hoidan oman yhden naisen yritykseni talousasioita. Tunnen tehneeni jotain oikein, kun kustannusarvio työstäni hyväksytään. Välillä tuntuu, että työtä on kokoajan, mutta olen innostunut ja pidän työn tekemisestä, haluan ola hyödyllinen. Työ vahvistaa itsetuntoani; en piittaa ulkonäkööni liittyvistä kommenteista, mutta työssä onnistuminen tuottaa minulle suurta iloa. Jo mahdollisuus onnistumisesta on jännittävä ajatus. Raha liittyy olennaisesti siihen, miten yritykselläni menee. Se mahdollistaa sen, että voin itsenäisesti hoitaa asioitani, panostaa sellaiseen elämään, joka tuntuu merkitykselliseltä, voin pitää huolta lähimmäisistäni ja joskus jopa kieltäytyä sellaisesta työstä, josta ei vaikkapa makseta kohtuullista korvausta. Toisaalta voin myös osallistua kiinnostaviin projekteihin, joista ei voida maksaa palkkaa ollenkaan. Tärkeintä on mahdollisuus, voin itse päättää.

Raha muokkaa elämääni, se on materiaalia ja työväline.

Opiskellessani Wetterhoffilla kenkäsuunnittelua kysyin opettajaltamme kerran, millaista palkkaa kenkäsuunnittelijalle maksetaan. Halusin tietää, mitä oli odotettavissa ja sehän on tietenkin vain luonnollista, olinhan opiskelemassa itselleni ammattia. Opettaja sanoi, että se riipppuu monseta asiasta, mahdotonta arvioida, vaihtelee paljon, en pysty tässä nyt vastaamaan. Kysyin uudestaan, edes jotain arviota – en ollut koskaan saanut kuukausipalkkaa, sillä olin siihen mennessä tehnyt vain tuntityötä. Intin, mutta en saanut minkäänlaista arviota. Se oli mielestäni naurettavaa ja olen vieläkin sitä mieltä.

Koulussa pitäisi puhua rahasta, opetella työn hinnoittelemista, antaa oppilaille tavoitteita ja tietoa ja työvälineitä.

Kerran, ollessani työhaastattelussa ihan ensimmäisiä kertoja, työhaastattelija kysyi haastattelutilanteessa palkkatoivettani. Olin häpeissäni ja sopersin valmiiksi suunnittelemani summan ja yritin vakuuttaa haastattelijan siitä, että ennenkaikkea olisin iloinen työstä, että palkka on vain kiva ja välttämätön lisä. Mielessäni toivoin, ettei haastattelija loukkaannu pyynnöstäni. Mikään ei ollut valmistellut minua puhumaan rahasta. Viikkorahan pyytäminenkin oli aina tuntunut epämiellyttävältä ja nololta.

Olen lukenut, että naisten koulutus ja taloudellinen hyvinvointi edistää paitsi heidän, myös heitä ympäröivien yhteisöjen hyvinvointia, sillä naiset jakavat omaisuuttaan ja huolehtivat siihen kyetessään ympärillään olevista. Vastaavaa vaikutusta yhteisön hyvinvointiin ei tapahdu yhteisöissä, joissa miehet tienaavat ja naiset eivät saa koulutusta, eivätkä käy töissä.

Raha ei tarkoita pelkästään kalliita talvitakkeja, eikä se tuo onnea. On itsestään selvää, että se vaikuttaa jollakin tavalla ihmisen elämänlaatuun ja mahdollisuuksiin, mutta minusta on tärkeää ajatella, että se voi myös merkittävästi vaikuttaa siihen, miten kunnianhimoisia uskallamme olla ja miten itsenäisiksi voimme kasvaa.

Saatamme katsoa kunninahimoa ja luulla sitä ahneudeksi ja ajatella, että raha on likaista ja pinnallista, mutta se tuo myös valtaa valita ja vaikuttaa. Aikana, jolloin miesten ja naisten välisistä palkkaeroista keskustellaan kiivaasti, olisi mielestäni hyvä hylätä sellaiset ajattelumallit, joissa raha on häpeällinen asia.

Olen vakuuttunut siitä, että vain haluamalla hyvää palkkaa, sitä voi saada.

Taidehallissa on pian kiinnostava tilaisuus: Finnish Art Agencyn “Puhetta rahasta” -keskustelutilaisuus avaa taiteilijoiden ja luovien alojen ammattilaisten toimeentuloon liittyviä kysymyksiä. Keskustelussa pohditaan mm. kuinka henkilöbrändi voi vaikuttaa markkinointiin ja tuottaako näkyvyys toimeentuloa.

Money Talk -sarjassa puhutaan rahasta, koska se on kiva asia. 

19